torstai 9. elokuuta 2018

Ihmisen Poika.

"Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
Ennen kuin loppuun iltasadun saan
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa..."




Nämä yön sanat ovat pyörineet pariviikkoa päässäni. Ja ihan syystä, koska oon joutunu kantamaan ihan liian suurta salaisuutta pelkästään itseni kanssa yli puoli vuotta. Ja se alkaa olemaan aika raskas kannettava taakka. Joten ajattelin että kerron sen nyt täällä, koska tämä on paras paikka ja paras terapeutti mitä yksinäisellä ihmisellä voi olla.

"Voi kunpa matkas onneksi

Koituis vihaa, katkeruutta et
Tuntis joutavaa, voi kun oisit
Viisaampi kuin isäs milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan..." 


26.7.2018 kello 17:19 pusersin yksin maailmaan 3800 grammaa painavan ja 51,2cm pitkän terveen ja kauniin pojan. Asiastahan ei siis olla julkisesti ees puhuttu sen takia, koska alunperin ajatus oli antaa poika adoptioon...mutta sitten käänsin kelkkani. 
Mieheni haluaisi adoptiota vieläkin suhteellisen itsekkäistä syisyä, mutta itse en pysty siihen.

Käymme läpi aika raskaita aikoja sen takia. Kun asiat pitää saada nyt vain jotenkin setvittyä. Jatkaa joko yhdessä tai erikseen. Toivottavasti vielä yhdessä ja koko perheen voimin. 



"Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
Kehtolaulu kesken taas kerran jää
Liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen. 
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit
Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
Silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet... "



If today was your last day? 

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Elämän suurta ihmettä.

Viime tekstissäni kerroin tästä ikävästä diagnoosista... No ikävähän se on, mutta se osaa yllättää

Nimettäin tasan viikkoa ennen joulua sain syliini parhaimman, kauneinman ja ihmeellisimmän joulu ihmeen, nimettäin oman pienen tyttäreni.❤

Tapauksessahan tapahtui niin että:

16.12. Illalla abaut 12 aikaan aloin kärsimään ihmeellisestä ummetuksesta ja kipu vaan paheni, sain nukuttua pienissä erissä.
No seuravana aamuna ummetus ja sen kipu paheni joten yhentoista aikaan joni  kävi hakemassa levolaccia helpottamaan. Puolen päivän aikaan kipu oli niin paha että huusin tuskaisena vessassa niin Joni päätti viedä mut terveyskeskukseen hakemaan apua.

No siellä en pystynyt istumaan tai olemaan mitenkään päin. Lääkäri kyseli kaikenlaista ja lopulta mut vietiin yhteen huoneeseen ja hoitaja haki sinne ultraäänilaitteet...seuraavaksi kuvassa näkyi sydämmen sykkeet. Siitä kaikki on aika sumeaa, muistan kun lääkäri sanoi että oot kaks senttiä auki ja lähet Kuopioo synnyttämään sekä kysyi että haluanko huoneeseen hoitajan vai puolison, tottakai halusin Jonin sinne...no jonille kerrottii asiasta ja se romahti huutaen lattialle. Hetken kasattuaan itseään päästiin lanssiin ja kohti Kuopiota. Sitten kaikki on tosi harmaata ja ilokaasunpölyistä mutta se lanssimatka oli ihan hirvee ja teki kipeetä. Lopulta17.12.2016 23:53 14min ponnistuksen jälkeen maailman pullahti rakkain asia päällä maan. ❤

Nyt tyttö on melkein 4kk ja vieläkin välillä kaikki on niin epötodellista, mutta totta. ❤

If today was your last day.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Luontoäiti, voimista suurin ja päättävin.

Elämä osaa olla julmaa välillä ja luontoäiti tekee päätöksiään jokaisen kohdalla, joillekkin onnellisia päätöksiä ja toisille taas ei niin onnellisia.

Olen hyvä esimerkki niistä ei niin onnellisista päätöksistä. Sairastan synnynnäistä munuaisvikaa joka on kertaalleen korjattu kun olin viiden vanha... kahdeksantoista vuotta sitten. Viimeiset kaksi vuotta olen ollut paljon kipeänä muunmuassa munuaiseni on laajentunut taas, ja viimeiseksi kävin toukokuussa sairaalassa minulla todettiin munasarjoissa monirakkula tauti. Sain sanoa hyvästit unelmalleni tulla äidiksi omalle lapselle 22-vuotiaana. Voin kertoa se ei ole helppoa päästää siitä pikku tytön unelmasta irti.

Mutta elämässä pittää vaa olla vahva ja jaksaa.




if today was your last day? 

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Elämä muuttu, minä en.

Pakko myöntää että elämä osaa välillä olla jännittävää tai oikeastaan hyvin usein ja miten pienessä hetkessä se voi muuttua. Viimeisen kahdeksan kuukauden aikana on tapahtunut mitä hurjempia ja ihania asioita.

PART ONE: HELSINKI ~ STADI ~ HKI

Mut hyväksyttiin opiskelemaan Kasvatustieteitä ja otin paikan vastaan.
~» Seuraavaksi sainkin viestiä että en olisi ottanut muka paikkaa vastaan vaikka olin tehnyt sen jo monta kuuta aikaisemmin.
~~»Sain puhelun toisesta koulusta että pääsisin sinne opiskelemaan.
otin siis sen paikan vastaan koska ensmästä en muka ollu vastaan ottanut.
~~~» No siinä oliki si neljä päivä varoitus aika enne ku koulu alko ja siinä piti kämppä ja kaik ettiä. Löysin halvan solu huoneen Keravalta...ja muutin sinne jotta pääsisin kouluun.
~~~~» Ahdistuin totaalisesti vuokraisännän takia. Aloin masentumaan ja saamaan erinlaisia pelkotiloja ja ahdistuin enkä uskaltanut nukkua öitäni yksin.

PART TWO: PIEKSÄMÄKI~LEPPÄVIRTA

~ Kesällä mulle alko viestittää yks iha Arttu Wiskarin näkönen heppu. Se lähesty mua iha erillä tavalla ku kukaa muu aikasemmin ja olin iha myyty. Vajaan kuukaude jutteluje jälkee ehottelin suhdetta mutta sain tyrmäyksen, olin rikki.
~~» 121015 hän sanoi että haluaa yrittää ja 151015 siitä tuli julkista. Viikkoa myöhemmi matkustin Helsingistä hänen luokseen Pieksämäelle. Ja vähän niinkuin jumituin hänen luokseen.
~~~» 010116 haimme avaimet hänen uuteen asuntoonsa hänen kotikunnalleen Leppävirralle ja nyt odotellaan että oveen tulisi toinenkin sukunimi.

Loppujen lopuksi Mr. Malmista oli apua. Hänen takiaan muutin Helsinkiin ja hänen itsensä takia avasin silmäni ja nyt olen onnellisempi kuin koskaan.

Parempi siis seurata vaan vaistoaan.

If today was your last day?

 

tiistai 5. toukokuuta 2015

Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta, lupaa etten yksin jää tähän kylmään elämään.

Kerrompa tähän tarinan. 

Olipa tammikuinen päivä kun olin IRC:ssä selailemassa kuvia jne ja sain yllättäen kommentin ja monta sydäntä ja katsoin kuka kommentoi, ja esiin tuli komea, parrakas irokeesi päinen Stadilainen miehen alku. Aloimme juttelemaan ja meistä tuli kavereita. Vaihdoimme ajan kuluessa numeroita ja loppupeleissä aloimme vaihtamaan kuvia ja meille syntyi suhde.



Sitten saapui 10.4.2015. olimme koko päivän viestitelleet ja sillai ja illasta sain idean että ny mä lähen ja menen ja haluan tavata hänet Mt. Malmin. Lähdin ajamaan ja sain häneltä osoitteen ja ajoin sinne parkkipaikalle kello oli joku kaksi yöllä. Sitten soitin ja kerroin että olen tässä ja hän käski tulla lähi kapakkaan ja minähän menin. Siellä kun hetken etsimisen jälkeen löysin hänet. Juttelin siinä hänelle kaikke ja hän vaan tuijottaa eteen päin tyhjyyteen ja juo oluttaan. Kunnes sitten aloin rageemaan et "Tulin tänne niinku Uudestakaupungista asti ja sä et ees tunnista mua..." Ja sit se heräs ja huus kattoe muhu " Piia?! PIIA!? Sä tulit?!"  olin siinä sillee "joo tulin ja sä et ees tunnista..." . Sit se alko halaamaa ja pussaamaan mua ja oltiin nii onnellisia siinä. .Hän lauloit parit karaoket siinä ja tannismme onnellisina halaillan Arttu Wiskarin Mökkitietä. Sitten hän ilmoitti kaverilleen Trumpetille kovaan ääneen että hän lähtee nyt panemaan. Ja me lähdimme kävelemään käsikädessä pois kohti autoani ja heille päästyämme vietimme ihanan yön.


Aamulla herättyämme puimme ja lähdimme käymään hånen kaverillaan kahvilla jonka jälkeen suuntasimme Saukkolan kautta Pusulaan hänen äitinsä luokse jossa vietimme neljä aivan mahtavaa päivää ajellen, nauraen, saunoen, pannen, suudellen, halaillen ja sain tutustua hänen perheeseensä kunnolla. Kävimme metsässä kävelyllä ja puhuimme kaikesta. Se oli iha satumaista.


Kun sitten tuli lähdön aika vein hänet takaisin Malmille. Se ajomatka oli elämäni pisin ja surullisin. Kun viimein pääsin kotiin sieltä. Kului viikko ja hän ilmoitta wapin ääniviestillä että ei ole valmis seurustelemaan koska välimatka on liian pitkä. Olin hajalla...niin hajalla. Mutta sovimme että näämme vappuna. 


No sitten saapui vappu. 30.4. Meitsi suuntas bussilla Stadiin. Oli niin ärsyttävää kun meillä oli aluksi kauhe kissahiiri leikki päällä. Hän sanoi paikan ja menin sinne hän olikin jo lähtenyt. No viimein kun hänet löysin pyysin häntä tupakalle kanssani ja ensimmäinen asia mitä hän kertoo on se että hän on täällä paikassa nykyisen säätönsä kanssa. Se oli nyrkki päin näköä. Mutta saatiin siinä purettua tunteemme toisiamme kohtaan tai siis kerrottua että edelleen rakastamme toisiamme tai jotain siihen suuntaan ja että jos nyt pääsen Stadiin opiskelemaan palaamme yhteen. Siitä jatkoimme sitten takaisin sisälle baariin pitämään kivaa hänen. hänen kavereittensa ja säätönsä kanssa. Siellä olimme hetken vielä ja suuntasimme puistoon ottamaan lisää kuppia ja sillai. Sitten meninmme vielä parhaaseen paikalliseen Malmilla ja suprise siellä oli sen säädön porukat ja Mr. Malmia ylistettiin nii paljon tulevana vävynä että huhhuh. No siitä sitten Malmin kanssa oltiin tupakalla ulkona se tarttu mua kädeästä kiinni ja raahas mut Malmin juna-asemalle ja sano että tulee mun kanssa Stadii hotelliin. No oltiin nii kiihkoksissa että ne juna-aseman portaat tuntu hyvältä paikalta pikaselle panolle. Sen jälkee mentii istumaa penkille ja herra " en sammu ikinä" sammu siihe ja ku herätin hänet ku juna tuli nii hän lähti vaa juoksemaan pois siitä. En ymmärrä mitä siinä tapahtui mutta sit mä suuntasin yksin Stadii ja hän ei ole vastannut mulle viesteihin sen jälkeen. 


Ja edelleen odotan että kuulisin edes jotain hänestä.
Koska nyt olisi pakko puhua hänen kanssaan. 


If today was yout last day. 




keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Miksi tunteet miksi?

Tosiaa kello o lähemmäs kuutta aamulla ja mä olen nukkunu ehk just ja just puol tuntii koko yön aikana ja aamullaki heräsi siihe ku jätkä paukahti huoneesee. Tosiaan valvomiseni johtui ihan vaa siitä että oon ajatellu suht kaikkea yön aikana ja se häiritsee mun mieltä ihan sairaasti.


Lisäksi pääsin käsiksi eräisiin viesteihin ja joitten sisältö kertoi että olen tonnikeiju ja ehkä kaunis jos olisin 100kg laihempi. Että näin. Kuusi vitun vuotta olen toista rakastanu ja toist pitäny veljenä ja sitte kaikki romuttuu yhdessä vitun hetkessä.

Pakko myöntää että tää mun CarrieKiho teoria kusi iha totaalisesti. Mutta silti sattuuu tämmöne ja paljon. Oikeesti luulin että joku oikeasti välittää musta ja nii edellee että olisin rakastunu oikeesee tyyppii mut oonki sen silmissä pelkkä läski jota voi nusast sillo tällö jonka taloa vahin kesällä. Joka hakee aina ku o tarve melkeempä tois puol suomee. Jonka mukaan ei saisi olla toisia miehiä vaa pitäs olla yksin ja tehdä niinku hän haluaa. Ja vain odottaa häntä ja sittenkun odotan häntä hän valittaa että kukaan ei odota ja kaikki hylkää nii ei mä oon kokoajan ollu siinä. Koko vitun ajan ollu sen vierellä ja se ei vaa vittu nää sitä että mä oon siinä.

Ja sitku koitan kertoa mun tunteista nii se ei kuuntele. Joo onha se ymmärrettävää että on rekkakuski ja on siistii et nusuu kaikkee mikä liikkuu mut jumalauta vois sitä ajatella ees vähä että ihmisillä on tunteet. Ja vielä ku tää on ollu tätä samaa KUUSI SAATANAN VUOTTA!

En tiiä mut nyt vaa tuntuu siltä että olis vaa parempi ottaa sitä korvista kiinni ja kertoa kaikki. Kakistaa koko vitu juttu ulos suusta joka o painanu mieltä niin kaua ku jaksaa muistaa.

If today was your last day?

tiistai 17. maaliskuuta 2015

we can live like carrie and big.

HaSsua ajatella että joku tv sarja voi kertoa koko suhteesi yhtEen ihmiseeN. Tajusin tuossa kun oon kattonu sinkuelämää tuotanto kausia että minä ja rahtimakkara ollaan ihan kuin Carrie ja Kiho. 

Koska Kummatkin löytää toiset mutta lopussa ains olemma yhdessä. 
ö

ja välillä välissä on meri. Tosin hän ei kihon tavoin lähde rakkauden ksupunkiin pariisiin vaan ruotsiin göteborgin suunnalle. 


Mutta silti rakkaus kestää vaikka olisi meri välissä, kilometrejä, kaikkea mutta silti kestää kaiken. 


If today was your last day??:-)