Ennen kuin loppuun iltasadun saan
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa..."
Nämä yön sanat ovat pyörineet pariviikkoa päässäni. Ja ihan syystä, koska oon joutunu kantamaan ihan liian suurta salaisuutta pelkästään itseni kanssa yli puoli vuotta. Ja se alkaa olemaan aika raskas kannettava taakka. Joten ajattelin että kerron sen nyt täällä, koska tämä on paras paikka ja paras terapeutti mitä yksinäisellä ihmisellä voi olla.
"Voi kunpa matkas onneksi
Koituis vihaa, katkeruutta et
Tuntis joutavaa, voi kun oisit
Viisaampi kuin isäs milloinkaan
Kunpa oppisit ajattelemaan..."
26.7.2018 kello 17:19 pusersin yksin maailmaan 3800 grammaa painavan ja 51,2cm pitkän terveen ja kauniin pojan. Asiastahan ei siis olla julkisesti ees puhuttu sen takia, koska alunperin ajatus oli antaa poika adoptioon...mutta sitten käänsin kelkkani.
Mieheni haluaisi adoptiota vieläkin suhteellisen itsekkäistä syisyä, mutta itse en pysty siihen.
Käymme läpi aika raskaita aikoja sen takia. Kun asiat pitää saada nyt vain jotenkin setvittyä. Jatkaa joko yhdessä tai erikseen. Toivottavasti vielä yhdessä ja koko perheen voimin.
"Niin poika kiskoo pojan unta sikeää
Kehtolaulu kesken taas kerran jää
Liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen.
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit
Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
Silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet... "
Kehtolaulu kesken taas kerran jää
Liukenee yöhön murheet aikuisen ihmisen poikaa kun katselen.
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit
Me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
Silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet... "
If today was your last day?
