sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Know the water's sweet, but blood is thicker.

Elämää ei sen enempää on kaikki tää koita ymmärtää, vain elämää ei sen enempää sun muistos koitan säilyttää.


Noniiin siis elämä... se on niin ihmeellinen ja kummallinen asia.  Elämän aikana tapahtuu kaikkea. On onnellisia sekä surullisia hetkiä, meille annetaan kaikenlaista ja me myös menetämme.


Meille on annettu sydän joka on alussa ehjä, se särkyy, kuunes joku tulee ja korjaa sen. Hassua että sydämmen voi särkeä monta kertaa elämän aikana, mutta silti se aina korjaantuu kun elämässä tulee vastaan se oikea.

Joskus sitä ei enään saa ehjäksi. Joskus sitä vain jää yksin eikä enään voi mitään.
Pettymyksiä pettymysten perään. Joskus se rakas vain ottaa, pettää ja jättää.


Tällä hetkellä omalla kohdalla pelkään että miten meidän käy. Koska mä tykkään N:st niin paljon että halkeen. Mutta se että Ännä pelaa paljon ja monesti se menee siihen että peli menee edelle. Ja jos pelissä menee huonosti ei tule kuuloonkaan että puhuis mitään.

Mutta se ei haittaa, koska aika jota me vietetään yhdessä on kultaakin kalliimpaa. Voi miten mä kaipaankaan takasin sen kainaloon, miten se on nii lämmin, miten saisin vaa hipsutella sen partaa ja miten saisin yllättäväst pusun.

On oikeesti ihan shaibaa että on kauhea väli matka toisen kanssa ja niin kova ikävä.
Joten elä, naura, itke ja rakasta.

~if today was your last day~