keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Don't hate the player, hate the fucking game.

Aluksi sitä ajattelee että ei siitä ole mitää haittaa jos mies pelaa.
Joo sitten se alkaa kusemaan kun League of Legends muuttuukin joksikin toiseksi peliksi ja sen jälkeen vielä World of Warcraftiksi.

Oikeasti tuntuu aivan siltä kuin puhuisi kuuroille korville, ja kukaan ei ymmärtäisi mitä sanot. Ja varsinkin se kun eräs tyttö pelaa heidän kanssaan niin kuulet Skype puhelussa enemmän poikaystäväsi suusta sen toisen tytön nimeä kuin omaasi. 


Oikeasti pelkään että menetän ihmisen josta eniten välitän ja rakastan ja murehdin ja kaikkea vain jonkun pelin takia... Ja olen sanonutkin asiasta mutta se tosiaan menee aivan kuuroille korville. Mutta kuintenkin meillä on niitä hetkiä jolloin hän tarvitsee minua eniten ja minä häntä ja olemme aivan kaksin ilman muita. Ja se saa minut onnelliseksi.


If Today Was Your Last Day...?