Viime tekstissäni kerroin tästä ikävästä diagnoosista... No ikävähän se on, mutta se osaa yllättää
Nimettäin tasan viikkoa ennen joulua sain syliini parhaimman, kauneinman ja ihmeellisimmän joulu ihmeen, nimettäin oman pienen tyttäreni.❤
Tapauksessahan tapahtui niin että:
16.12. Illalla abaut 12 aikaan aloin kärsimään ihmeellisestä ummetuksesta ja kipu vaan paheni, sain nukuttua pienissä erissä.
No seuravana aamuna ummetus ja sen kipu paheni joten yhentoista aikaan joni kävi hakemassa levolaccia helpottamaan. Puolen päivän aikaan kipu oli niin paha että huusin tuskaisena vessassa niin Joni päätti viedä mut terveyskeskukseen hakemaan apua.
No siellä en pystynyt istumaan tai olemaan mitenkään päin. Lääkäri kyseli kaikenlaista ja lopulta mut vietiin yhteen huoneeseen ja hoitaja haki sinne ultraäänilaitteet...seuraavaksi kuvassa näkyi sydämmen sykkeet. Siitä kaikki on aika sumeaa, muistan kun lääkäri sanoi että oot kaks senttiä auki ja lähet Kuopioo synnyttämään sekä kysyi että haluanko huoneeseen hoitajan vai puolison, tottakai halusin Jonin sinne...no jonille kerrottii asiasta ja se romahti huutaen lattialle. Hetken kasattuaan itseään päästiin lanssiin ja kohti Kuopiota. Sitten kaikki on tosi harmaata ja ilokaasunpölyistä mutta se lanssimatka oli ihan hirvee ja teki kipeetä. Lopulta17.12.2016 23:53 14min ponnistuksen jälkeen maailman pullahti rakkain asia päällä maan. ❤
Nyt tyttö on melkein 4kk ja vieläkin välillä kaikki on niin epötodellista, mutta totta. ❤
If today was your last day.
