Mut tosiaa junassa istuessa oli kaheksen tuntia taas miettiä asioita.
Ja miettisin et kuinka onnellinen oikeasti saan olla siitä miten mun ympärillä on niin ihania ihmisiä jotka ymmärtää ja kuuntelee kun on jokin pielessä ja miten yritän puolestani parhaan mukaan auttaa heitä.
Mutta eniten kiitän luojaa siitä että jostain kumman syystä elämässä tuli vastaan ihminen jota en saa pois mielestäni, silmistäni, ajatuksistani tai sydämmestäni.
Miten aina valitin että koskaan en miestä tule löytämään ja nyt mulla on semmonen ja vielä niin täydellinen, kuin se mun puuttuva palanen. <3
if today was your last day?
