keskiviikko 18. helmikuuta 2015

En ehkä osaa sulle puhua, jos annetaan ajan kulua.

En tiedä helpottaako tämä sisäistä tuskaani, mutta toivon että auttaisi edes vähän.

Tässä kun en hetkeen ole päivitellyt tänne mitään on sattunut jos jonkinmoista sydänsuruja, ilonhetkiä, menetyksiä, kuoleman pelkoa, siunaus ja rakkautta. 



En edes tiedä mistä aloittaa. Vaikka siitä että rahtimakkaran kanssa asiat ovat aivan sotkussa. Jokatoinen päivä olen hänen elämänsä rakkaus ja jokatoinen en yhtään mitään suurinpiirtein. Ollaan otettu nyt yhteen yökerhossa kaikkie edessä ja yhdellä huoltoasemallakin oikein kauniisti ja seuraavana iltana samaisella huoltsikalla sainkin suudelman kaikkie muitte rahtarie eessä ja vielä häne isänsäkki nähen. Nyt kaikki o semmosta oikee tasasta menoa. 



Defi... No defi on defi. Välillä ihana välillä täys mulkku. Nyt se sit ol keksin et hän iskee entise kaveri entise muija ja päätti samalla murskata mut aivan täysin. No samapa tuo oha mulla muutaki elämää ku se. Mutta kuitenki joo on se vaikea päästä yli ihmisestä joka joskus ja edelleenki rakastaa, mutta ei vain voi olla yhdessä. Oon täsä käynykki neljä kertaa sen luona tänä vuonna joka o useammi ku sillo ko me seurusteltii. Mut eniwei,ystäviähä täsä vaa ollaa enää. Tosin ystäviä rakkaudella. 



Ja sitten tässä sattui semmone pien kämmäys ku olin tosa kettukaupungisa ystäväni synttäreitä viettämässä ni semmone orastava yhen yön rakkaustarina. Se alko ja se loppu. 



Ja niin menetys. Se on edelleen raskas aihe puhua. Joten en aio nytkään sanoa mitään


Muuten vaa oon tässä ollu tosi väsyny ja allapäin ja senmone kauheen surumielinen. 

 If today was your last day? ✌️❤️