Mitä meistä tänne sitten enään jää kun lähdemme? No toki jos onni suosii niin jälkeläisiä.
Mutta mitä sitten jos ei ole niitä? meistä jää pelkkä muisto. Ja sekin vuosien varrella häipyy.
Ellei sitten päästä historian kirjoihin.
Tätäkin aloin miettimään siksi että lyhyen ajan aikana kaksi läheistäni on lähtenyt hopea reunuksille. Ja aivan liian aikaisin. Ja vielä ei niin mukavilla tavoilla.
On niin paljon asioita joita tahtoisin tehdä, sanoa, nähdä. Tahtoisin sanoa ihmiselle johon olen niin rakastunut, niin kiintynyt ja josta olen niin riippuvainen viimeinkin sen että "Hei me ollaan tunnettu yli vuoden, meillä on ollut ylä- ja alamäkeä, mutta teit sä mitä tahansa mä rakastan sua. Mä oikeasti rakastan sua. Siitä hetkestä lähtien kun me tutustuttiin siellä paikallisessa. Kun sä kättelit mua ja katsoit suoraan silmiin etkä meinannu päästään millään irti. Siitä hetkestä asti oot ollu kokoajan mun mielessä."
Ja nyt kun viimein oon löytäny sielunsiskoni. Mulla on viimeinkin sisko jota oon halunnukkin. Viimeinkin mulla on ihminen jonka kanssa me ollaan niin samanlaisia mutta silti niin erinlaisia. Ihminen jonka kanssa ajatusmaailmat on niin samalla tasolla. Tiiän että se tietää kuinka paljon mä sitä rakastan, ja miten kiitollinen oon sille! Se auttaa kun on vaikeaa ja on aina syypää mun hymyyn !Ihminen jonka kanssa voin olla täysin omaitseni ja sekoilla kaikkea tyhmää! Ihminen jollein voin puhua kaikesta ja kertoa kaiken. Rakastan sua siskopieni!♥
ps. Tuulet suuttuu! (;
If today was your last day....
Levätkää rauhassa. Ikävä on suuri teitä.
♥ILKKA♥
31/03/1993-11/08/2011
♥MIKKO♥
05/09/1990-07/09/2012
