Rakkautta on niin monenlaista. Ja niin
monen muitoista ja tuntuista. Jokaisella on se oma tyylinsä
rakastaa.
On tunteetonta rakkautta jossa
kummatkin pettää toisiaan mutta ovat silti yhdessä, yksinäisyyden
pelon takia.
On yksipuoleista rakkautta jossa vain
toinen rakastaa aidosti ja toinen rakastaa jotain aivan muuta.
On nuoruuden rakkautta jossa se rakkaus
on löydetty tosi nuorena ja se on kestänyt monta monta
vuosikymmentä.
On sitä nopeaa rakkautta tavataan
ollaan pari päivää yhdessä ja erotaan.
On sitä yllättävää raukkautta. Se
voi tulla missä nurkan takana tahansa ja se voi kestää yhden yön
tai loppuelämän.
On sitä rakkautta joka vain iän myötä
kehkeytyy jonkun ystävän kanssa.
On myös rakkautta jossa rakastaa
ystäviään.
Mutta on myös kaikkein kaunein ja
ihanin asia maailmassa. Äidin ja Isän rakkaus. Ja sisarusrakkaus.
Itse olen kokenut jos jonkinlaista,
mutta silti vaikka olisin kuinka pettynyt rakastan silti. Koska aina
vain ei voi mennä hyvin. Mutta tajusin kuitenkin sen jälkeen kun
mut jätettiin että mikä se oikea on. Ja se vain on se jotai ei saa
mielestään vaan kantaa häntä kokoajan mukanaan ajatuksissaan ja
mikä tärkeintä. Sydämmessään. Se että oikeasti rakastaa niin
kysyttäessä ei osaa selittää sitä mitä tuntee toista kohtaan,
tekee mitä vain hänen vuokseen. Jaksaa katsoa vaikka hän kuinka
sekoilisi. Kannat hänet nukkumaan kun hän on sammunut. Näpäytät
häntä kun on hän on tehnyt jotain tyhmää ja hänen seurassaan
sekunttikin tuntuu siltä kuin olisit ollut hänen kanssaan aina.
Mutta mitä rakkaus oikeasti on? No
sitä ei kukaan tiedä.
If today was your last day?
