Ajattelin viimein aloittaa kunnon blogin jossa voin jakaa mietteitäni.
Tosin niissä on harvoin mitään järkevää, mutta kuhan jaan ne silti.
Olen tässä pohtinut asiaa että miksi monet ihmiset tavoittelevat täydellisyyttä?
Johtuuko se itseluottamuksen vähyydestä? vai siitä että muutkin niin minä myös?
Kyllähän itsekkin haluisin olla joku malli joka on kaunis jota pojat haluisivat, jolla olisi isot tissit ja painaisi ehkä juuri ja juuri sen 40kg.
Valitettavasti mun on hyväksyttävä se että oon yhtä pitkä kuin leveä ja raahata yli 100kg painavaa ruhoani ylpeästi kaikkialle. Naamassakaan ei ole oikeastaan mitään kehuttavaa, mutta kuitenkin olen tässä pikkuhiljaa oikeasti alkanut ymmärtää sen että ihminen on mitä on. Jokainen on uniikki kappale. Olen aina ollut isokokoinen ja sen takia olen joutunut kärsimään rankasta koulukiusaamista, mutta silti olen ollut ylpeä siitä millainen olen. En ole mikään malli, enkä helvetissä semmoiseksi muutu!
Oikeasti ihmiset voisivat alkaa ajattelemaan asioita vähä paremmin. Miksi kiusata jotain joka on vähä lihava. Kyllä sekin on yhtälailla ihminen kuin muutkin ! Miksi kiusata jotain joka on vähän jälkeen jäänyt tai jotain jolla on vaikea kehitysvamma...ovat nekin yhtälailla ihmisiä niinkuin muutkin.
Harmittaa katsoa sivusta sitä miten ihmiset osaavat olla julmia toisillee.
Toinen asia mikä harmittaa on se että ihminen on nii tarkka maineestaan...
Sen ajatteleminen todella saa sydämmen särkymään. Ihan oikeasti. Tiedän hyvin että minulla ei todellakaan ole minkäännäköisiä mahdollisuuksia löytää sitä oikeaa tästä kaupungista vain sen takia että A) olen lihava ja B) maineeni on jostain kumman syystä todella paska.
Olen sitä mieltä että ihmisten pitäisi ensin tutustua toiseen enenkuin tekee mitään johtopäätöksiä ja alkaa jauhamaan mitään tarinaa toisesta.
Mietin usein sitä mitä jos löydänkin täältä jonkun jokai oikeasti tykkäisi minusta, mutta ei kehtaisi olla kanssani julkisesti vain sen takia että kaupungilla liikkuu tarinoita ja että oon läski.
Voin myöntää sen että olen todella ihastunut täkäläiseen poikaan, mutta eihän se kehtais todellakaan olla mun seurassa, koska on itse kaikkien pitämä. tahtoisin silti kertoa sille mitä mä tunnen.
Toki tästä voi saada käsityksen että minulla on huonoitseluottamus. Ja se on totta...
...mutta olen silti ylpeä siitä että olen juuri minä. Ja niin pitäisi olla muidenkin.
Hyväksykää ihmiset sellaisina kuin ne on.
Mieti jos tämä olis sun viimeinen päivä...
