Ajatusten purkua. Pohdin tossa aikaisemmin päivällä ystävyys suhteita. Nostan hattua siitä että parhain ystäväni muutti 600km päähän, ja olemme säännöllisin väliajoin yhteyksissä mikä on aivan mahtavaa!
Muuten se on aika surullista miten jotkut suhteet katkeaa. Monen vuodenkin ystävyydet voi mennä hukkaan sekunneissa jopa sadasosissa.
Mutta siitä olen ylenkaiken kiitollinen miten mulla on suhde lämmennyt kylähullun kanssa. Tässä ollaan joka päivä yhteyksissä joko tekstaamalla, soittamalla tai sit iha nähdään. Ja me jutellaan aivan kaikesta. Tai no ei ihan kaikesta, mutta ajattelin tehdä sen viimein ja kertoa mitä mää tunnen sitä kohtaan. Tosin en tahtoisi pilata meidän ystävyyttä. Mutta pakko ottaa riski koska hänet minä haluan.
ja kuitenkin pitää elää niinkuin tämä olisi viimeinen päivä.
