Miettii
miten ihminen yleensä tajuaa asiat niin jälkijunassa.
Itsekkin
alan pikkuhiljaa tajuamaan että jutusta, josta uskoin ja toivoin
että siitä tulisi jotain, ei tulekkaan mitään.
Miksi
pitää tajuta asiat niin myöhässä?
Jos
olisin tajunnut aiemmin olisin sanonut että ”et ehkä ajattele
minusta samoin, kuin minä sinusta. Minulle olet unelmani.”
Asia
jonka suhteen olisi pitäny jäädyttää sydän, niin siinä kävi
että se sydän vain roihahti. Nyt se murenee pala palalta ja tippuu
maahan pirstaleiksi.
Miksi
pitää olla niin tunteellinen? Miksi ihmeessä pitää olla sydän?
Miksi pitää ihastua vääriin ihmisiin?
Ei
tässä olisi pitänyt käydä näin...
Ja
sitten kun siihe sydämmeen sattuu, siihen kipuun vetää litra
kaupalla jäätelöä ja paaaaaaljon suklaata.
Niinkuin
parahin ystäväni sanoi minulle kun kävin hänen luonaan että
”Maailmassa tulee eteen vielä moooonta kusipäätä! Eikun kohti
uusia!”
No
mut elämä on mitä on. Siihe pitää vaa hitto vie tottuu.
Jos
tämä olisi viimeinen päiväsi...
