Mennyt mies, oon historiaa.

Tässä kolmen viikon aikana on tapahtunu ihan kummallisia asioita jotka vaivaavat mun mieltä niin paljon...
Ensinäkin ihastus...blääh se vaikutti iha siltä ku se juttu olis kokonaan ohi mut sit tapahtu joku ihan ihmeellinen ihme ja nyt meijän välit on lämmenny. Meistä on tullu todella todella läheisiä. Ollaan kuulemma ku vanha aviopari...jutellaan ku semmonen, riidellään ku semmonen ja muuten vaan ollaan ku vanha aviopari. Mutta silti mieitin että onnistuuko tämä?...sen näkee.

Toisaalta kyllä mä rakastan toistakin. Mutta se on vielä vaikeampaa kun se on aika kaukana, ei mitenkään mahdottoman kaukana, mutta kaukana kuitenkin. Ja kun musta tuntuu kokoajan siltä että sitä en pysty tekemään onnelliseksi, koska en kykene täyttämään hänen pyyntöjään. Ja kun vaikuttaa siltä että tää homma on kääntynyt jotenki päälaelleen sillä tavalla että nyt hän antaa iskuja mulle, kun minä annoin aikaisemmin.
En oikeesti tiedä mitä tehdä...en ihan oikeasti.
Eikä siinä..hänellä on jo toinen ja se sattuu.

Ja sitten tänään löysin vanhan kouluni lehtiä niin niissä oli haastateltu henkilöä jonka kanssa mulla oli juuri se salainen suhde. Kukaan ei saanu nähä meitä, nähtiin aina kun se halus. Ja miksi tässä olin mukana? Koska se hemmetin rinnassa pumppaava elin ryömi mukaan. Mielessä pyöri ne hetket ja keskustelut joita yhdessä vietettiin. Mutta sitten sekin vain loppui.

Miettii että tyypin A olen tiennyt melekein 4 vuotta joista me ollaan tunnettu yli  vuosi ja matkassa on ollut mutkia ja suoria joka lähtöön. 

Tyypin B olen tuntenut pari vuotta. Siinä vasta onkin ollut mutkainen matka. Mutta silti.

Tyypin C olen tuntenut sen 13vuotta...ja se oli mitä oli. 

Tätäkö se oikeasti on kun järki ja sydän kamppailee keskenään, eikä osaa sanoa mitä tekisi. 

mitä paskaa.

If today was your last day..?♥