I write sins, not tragedies.

Kirjoitan syntejä, en tragedioita... Juurikin näin. 

Varmaankin kaikki mitä teen muuttuu synniksi, vaikka yrittäisin olla kuinka hyvä tahansa. 

Mulla on kerrankin hyvä olla jonkun ihmisen kanssa, saan vasta rakkautta ja luotan siihen 100%:sti. Siltikin siinä tulee yksi MUTTA...Kyllä tämä ihminen josta puhun on sanonut minulle ”Mä rakastan sua Piksu.”

Mutta jos se oikeasti rakastaa mua niin miksi joka tilanteessa hän on puhelin kädessä tekstaamassa toisille tytöille?

Miksi hän tekstaa toiselle tytölle kun meillä on hellä hetki menossa? Miksi tekstaa toiselle kun me tehdään meidän yhteisiä juttuja? 

Miksi se sanoo mulle rakastavansa mua jos se on yhteyksissä kokoajan toisiin tyttöihin?

Miksi se soittaa mulle rakkaus laulua sanoen että tää on meidän biisi jos se tekstaa toisille tytöille samaa aikaan....

Mitä rakkaus oikeasti sitten on nykypäivänä? Onko se juuri tuota? Sanotaan toiselle että rakastetaan sitä vaikka kokoajan viestitellään toisen kanssa?

Jos saisin elää tätä hommaa eteenpäin eri perspektiiveissä olisin onnellinen. Näkisin ehkä onko tää se TRUE LOVE vai oonko taas joku vakinainen pumpattava barbara ja pikakokki. 

Mutta toisaalta se kuuluu asiaan. Meidän suhde tai mitä tämä ikänä onkaan on ollut aina outo. Alku oli outo ja se on vain jatkunut outona. Enkä kyllä tahdo menettääkkään häntä, koska hän on parasystäväni, syyni elää. Kiitos siitä. Rakastan sinua. Aina ja ikuisesti.

If today was your last day?

tähän loppuun linkkaan sen "meidän" biisin.